Olemme seurustelleet poikaystävän kanssa 3,5 vuotta ja olemme tiiviissä suhteessa. Olemme asuneet käytännössä yhdessä noin 2-3 vuotta ja meillä on molemmilla ikää +20.
Viimeisen parin vuoden aikana minua on vaivannut haluttomuus mikä on pahentunut koko ajan. Nykyään tilanne on se, etten halua harrastaa seksiä lainkaan ja koko ajatus siitä ahdistaa. Pelkään suhteemme kaatuvan tähän enkä totta puhuen enää edes tiedä miten suhteemme eroaa ystävyydestä.
Minulla on henkilökohtaisia ongelmia todella paljon ja koen olevani melko masentunut. Olen todella yksinäinen ja käpertynyt omiin ongelmiini, koska minulla ei ole sisältöä elämässäni (minulla ei ole ystäviä, ei harrastuksia). Seurustelun ja tämän yksinäisyyden takia itsetuntoni on ihan olematon. Vihaan itseäni, ulkonäköäni ja -muotoani ja tunnen olevani epäonnistunut elämässäni. (Oikeasti olen ihan tavallisennäköinen ja normaalipainoinen.)
Poikaystävä on toisinaan kommentoinut tökerösti ulkonäköäni tai painoani mikä on sattunut minuun todella paljon. En pysty enää luottamaan siihen, että olen hänen mielestään hyvä juuri tällaisena tai että hän pitää minua hyvännäköisenä. Siitä syystä myöskin vähissä vaatteissa tai alasti oleminen hänen edessään tuntuu ahdistavalta. En pysty enää näyttämään kroppaani avoimesti ja pukeudunkin mieluiten löysiin urheiluvaatteisiin, joissa en tunne oloani ahdistuneeksi.
Minulla on ollut nuoruudessa huonoja kokemuksia seksistä ja koin ensimmäisessä seurustelusuhteessa asioita, joita en olisi halunnut kokea. Jälkeenpäin tuntuu ihan siltä kuin minua olisi hyväksikäytetty.
Koen suurta ahdistusta tämän haluttomuuden vuoksi, koska pelkään sen kaatavan meidän suhteemme. Seksi ahdistaa ja stressaa ja toivoisin, ettei minun tarvitsisi koskaan enää harrastaa seksiä ja etten tuntisi siitä huonoa omaa tuntoa, ahdistusta tai stressiä. En enää tiedä mitä voin tehdä asian suhteen... Poikaystävä ei tunnu ymmärtävän mistä tässä on kyse enkä tiedä jaksanko tällaista enää kovin kauaa. :(
