Epätoivo? Kyllä

Kirjoittaja: annukka @ 26.05.2010 07:49, kategoriassa Blogit, Pääsykoeblogi

Psykologiaan valmentavalla kurssilla Tampereella oli noin viisitoista tyttöä. Osalla oli kovempi motivaatio lukea, osalla laiskempi ote opiskeluun. Suurin osa lähti nyt opiskelupaikan taistoon ensimmäistä kertaa tosissaan. Jotkut olivat käyneet jo edellisenä vuonna katsomassa pääsykoetilaisuutta. Yksi tyttö haki neljättä kertaa.

Ekalla tunnilla opettaja jakoi Valmennuskeskuksen tehtäväkirjan ja vanhoista pääsykokeista niputetun kirjan sekä opiskelumotivaatiota ohjaavan lehtiön. Kävimme heti kaksi ensimmäistä lukua pääsykoekirjasta. Olin ehtinyt lukea ne aikaisemmin sinä päivänä, eli asia oli tuttua. Ja opettaja ohjeisti, etteivät nämä teoreettiset asiat olleet pääsykokeessa oleellisinta, vaan tulevat laskut.

Opiskelu suurimmaksi osaksi tunneilla oli sitä, että opettaja näytti PowerPoint-esityksillä tiivistyksiä ja kirjasimme ylös hänen puheitaan ja esimerkkejään. Tahti oli hyvä. Koko ajan mentiin eteenpäin, eikä mieli ehtinyt karata muihin juttuihin, mikä minulla oli ongelmana lukion matikan tunneilla. Tunnelma oli rento ja teimme välillä ryhmätyötäkin.

Joskus kolme ja puolituntia matikkaa alkoi olla puuduttavaa opiskella kesän edellä. Varsinkin kun matikan opiskelu tuntui välillä olevan pikkutarkkaa kylmäpäistä syhertämistä, ainakin epäparametrisiä testejä laskettaessa. Lisäksi aina en ehtiyt lukea kappaleita ennen tuntia ja asiaa tuli paljon. Kaavat näyttivät välillä erikoisilta.

Ystäväni tullessa Tampereelle luokseni opiskelemaan samoihin pääsykokeisiin hän rohkaisi minua epätoivon hetkillä ottamaan kaikki irti kalliista kurssista. Niinä päivinä päätinkin vähät välittää siitä, mitä muut ajattelevat osaamisestani. Ja kysyä, jos en todella osannut.

Erään kerran asiaa tuli paljon ja kotiläksyt jumittivat pahasti. Yritin koko päivän laskea niitä, mutta asiat eivät vain kaatuneet oikeaan suuntaan. Lähetin opettajalle terveisiä, että voisimmeko kerrata edellistä kappaletta mieluummin kuin mennä eteenpäin ja hän myöntyi. Sillä tunnilla huomasin, että suurin osa muistakin oli aivan samojen kysymysten juurella kuin minäkin, mutta kukaan ei ollut rohjennut mainita asiasta.

Kurssikavereiden kanssa keskustellessa tuntuu, että he viettävät kaiken aikansa vain pääsykokeisiin laskemisessa ja lukemisessa. Pääsykokeiden luvun aikaan on ollut pääsiäisloma, vappu ja helatorstai, jolloin ahkerimmat vain lukivat. Itse vietin nämä ajat kuitenkin rentoutuessa kavereiden kanssa ja olen tullut takaisin kotiin pidemmillä vapailla.
Rentoutuminen sai aikaan minulle aina uudenlaisen motivaation loman jälkeen, jolloin innostuin kaikesta enemmän ja panostin enemmän!

Olen kyllä huomannut, että tämä kaikki lukeminen saa hermot melko tiukalle. Se johtuu varmaan siitä, että kaikki päivällä opitut laskukaavat pyörivät mielessä unissakin ja saattaa herätä siihen, että miettii jonkin kaavan rakennetta. Sosiaalinen elämäni on aika kuollutta. Toisaalta, kun ajattelee, niin kaksi kuukautta on melko lyhyt aika ja luulisi sen ajan voida lukea, vaikka koko ajan!