Valitusfestareilla sai angstata
Kirjoittaja: piritta @ 19.04.2010 12:37, kategoriassa Reportaasit, Tapahtumat, Vaikuttaminen
Panelistit vas. Erkki Turpeinen, Henri Vehmas, Sergei Vassiliev, Fanni Moilanen, Pekka Leviäkangas ja Mikko Korsulainen
Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskus järjesti viime lauantaina 17.4. nuorille suunnatut Valitusfestarit Oulun kaupunginteatterilla. Aiheena oli nimensä mukaisesti valittaminen.
Tapahtuma alkoi kaupunginteatterin esityksellä Jessika – vapaana syntynyt, joka myös hoiti valittamisen jalon taidon omalta osaltaan. Näytelmä käsitteli 14-vuotiaan Jessikan murrosikää ja rakastumista.
Soppaa hämmensivät myös muut perheenjäsenet, varsinkin äiti, joka eli myös omaa murrosikäänsä.
Jessikan jälkeen oli vuorossa Mafiaveljeksien keikka, joka aloittikin itse festariosuuden mahtipontisesti. Harmi vain, että itse vaikuttajia eli nuoria ei ollut paikalla juuri ollenkaan. Yleisömäärä oli pieni.
Mafiaveljeksien jälkeen oli vuorossa paneelikeskustelu, jossa mukana olivat mafiaveljekset Erkki Turpeinen, Henri Vehmas ja Sergei Vassiliev, Oulun nuorten edustajiston (ONE) jäsen Fanni Moilanen, poliitikko Pekka Leviäkangas ja Jessikan ohjaaja Mikko Korsulainen.
Keskustelu aloitettiin Jessika-näytelmän puimisella. Näytelmä sai kaiken kaikkiaan hyvää palautetta ja kehuja.
”Juuri tuollaista räväkkää näytelmää kaipaa. Näitä aiheita pitäisi käsitellä enemmänkin”, kehui Moilanen.
Ohjaaja Korsulaista puolestaan jännitti kollegojensa puolesta. Katsomossa istuminen ja yleisön reaktioiden seuraaminen oli mukavaa ja varsinkin nuoren yleisön saapuminen paikalle ilahdutti. Kaupunginteatterin kävijät kun yleensä ovat keski-ikäisiä.
Mikä angstaa?
Ympäri teatteria oli kiinnitetty fläppitauluja, joihin nuoret saivat kirjoittaa asioita, jotka ärsyttivät. Jokaisessa taulussa oli oma aiheensa, kuten liikkuminen Oulussa, pohjoinen mentaliteetti, säätila ja tulevaisuus.
Seuraavaksi siirryttiinkin fläppitaulujen aiheisiin ja niihin kirjoitettuihin mielipiteisiin. Mikä nuoria ärsyttää pohjoisessa mentaliteetissa?
”Monet ovat sitä mieltä, että Oulussa ei ole mitään, vaikka tällainenkin tapahtuma on järjestetty. Missä ovat siis kaikki nuoret? Täälläkin on vain Mafiaveljeksien kavereita, ONElaisia ja nuorisoasiainkeskuksen aikuisia. Ihmiset eivät tee mitään”, Moilanen harmitteli.
”Oululaisilla on jääräpäisyyttä ja tämä on menestyjien kaupunki. Jokin on kuitenkin pielessä, kun vuosikymmeniä jatkunut nuorisotyöttömyys vaan jatkuu. Lapset ja nuoret ovat näkymättömiä”, lisäsi Korsulainen.
Eläkeiän nostaminen ja sen vaikutus nuoriin sai myös keskustelua aikaiseksi.
”Nuoret pistetään ’paskatöihin’, jotka eivät johda minnekään”, manitsi Leviäkangas.
”Työttömät nuoret pistetään opiskelemaan turhiin paikkoihin, että niillä olisi jotain tekemistä. Eläkeikää pitkitetään ja se taas saa aikaan sen, etteivät nuoret työllisty. Länsimaat ovat tulevaisuuden kehitysmaita, kun tehtaat ja niiden mukana työpaikat siirretään muihin maihin”, Moilanen huomautti.
Turpeinen manitsi, että tehtaat siirtävät itsensä muualle selviytyäkseen ja pysyäkseen pystyssä tulevaisuudessakin.
Tulevaisuuden yhteiskunnasta puhuttaessa kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ihminen tarvitsee omakohtaisia kriisejä elämässään oppiakseen ja muuttuakseen.
”Ihmisillä on paljon sanoja, mutta ei tekoja. Tapahtuvia asioita, kuten ilmastonmuutos, ei voi kieltää”, sanoi Moilanen.
Ihmiset ei lopeta ennen kuin on liian myöhäistä tai jotain pahaa tapahtuu”, Vassiliev lisäsi.
Mistä löytyisi siis ratkaisu, miten ihmisiä ja tulevaisuutta voitaisiin muuttaa?
”Otetaan tunteet pois ja lyödään yksi tunne tilalle: selviytyminen”, vastasi Turpeinen.
